Meillä on nyt pakkailtu tavaroita laatikoihin oikein urakalla. Ensin käytiin kirppiksellä ja saatiinkin edes osa tavarasta kaupaksi. Nyt on sitten kasattu loppuja tavaroita pussukoihin ja laukkuihin; kahden viikon päästä muutamme ihan uudelle seudulle.
Tuntuu oudolta pakkailla tavaroita jo nyt, kun en yhtään tiedä mitä vielä tulen tarvitsemaan. Pakko oli kuitenkin jo aloittaa, muuten havahdumme kahden viikon jälkeen siihen ettemme ole edes aloittaneet. Alkavalla viikolla on vielä aikaa hoitaa muutto- ja työhommia niin paljon kuin virtaa riittää. Sitä seuraavalla viikolla voikin sitten alkaa stressailla hääjuttuja, kuten leipoa ja yrittää viimein päättää miten ne hiukset tulisi laittaa. Reilun kahden viikon päästä meidän elämä onkin sitten aika erilaista kuin kuukausi sitten.
Kävin eilen vilkaisemassa tulevaa asuntoa jo vähän etukäteen. Eihän se vielä kodilta tuntunut. Tuli jopa vähän haikea fiilis, kun joudutaan jättämään tämä paikka. Mutta eiköhän siihen kuitenkin pian totu. Jopa siihen keltaiseen muovimattoon ja naapureihin, joiden talo on melkein kiinni meidän talossa. Tai siihen keittiöön, jossa ei ole minkäänlaista työtilaa.
On tulevassa kodissa paljon hyviäkin puolia. Se on tosi valoisa, ihan uusi ja hyvällä paikalla. Lähin ruokakauppa ei enää ole reilun kilometrin päässä vaan sinne kävelee kolmessa minuutissa. Niin ja meillä on parveke, olkoonkin että se on noin kahden neliön kokoinen.
Eniten ehkä odotan sitä, että saadaan laittaa uusi paikka meidän näköiseksi. Tämä nykyinen paikka kun ei koskaan näyttänyt itseltä, vaan meille oli kertynyt väliaikaista tavaraa sieltä täältä. Nyt otetaan mukaan vain ne kivat ja hyödylliset jutut. Aloitetaan ihan alusta.
