Look for the day.

Kaikki on alkanut tuntumaan todellisemmalta nyt, kun hääsuunnitelmat näkyvät jo konkreettisesti. Kirjahyllyni oli viikko sitten täynnä pieniä valkoisia laatikoita, joiden piti kuivua. Pöydillä seilasi sulkia, liimaa, nauhoja ja pyykkipoikia siistissä sekamelskassa, sulassa sovussa keskenään. Maalitahroja löytyy melkein kaikista kotivaatteistani.


Onneksi asunnossa on tällä hetkellä yksi huone vapaana. Se toimii kätevästi varastona kirpparille meneville tavaroille sekä hääkamppeille. Nyt omassa huoneessakin saa välillä unohtaa koko hössötyksen. Tai voisi jos maalit ja nauhat eivät edelleen lojuisi tässä pöydällä silmien alla.


Päivät vähenevät kovaa vauhtia ja suunnitelmissa pitäisi edetä. Paljon on hoidettu, mutta jatkuvasti muistan lisää asioita jotka ovat yhä tekemättä. Mekkokin pitäisi muistaa viedä ajoissa ompelimoon, kun menin ja rikoin vetoketjun... Nooh, nätiltähän ne nyörityksetkin siinä sitten näyttävät. Huomenna menen tapaamaan sormussuunnittelijaa. Yksin. Tuntuu vähän hassulle, mutta minkäs teet. Jännittää.


Olen yrittänyt päätyä jonkinlaiseen ratkaisuun hiusten ja meikin suhteen, mutten vieläkään osaa tehdä lopullisia päätöksiä. Alan vähitellen kallistua hiusten kiinnipitämiseen, eivät sitten olisi ainakaan koko aikaa tiellä. Haluaisin myös punaiset huulet, mutta vähän pelottaa niiden käytännöllisyys. Ei hirveästi huvittaisi olla koko päivää korjailemassa meikkiä.

Nämä kuvat miellyttävät tällä hetkellä kaikista eniten.